Suomessa kasvaa kolme koivulajia, hieskoivu (Betula pubescens), rauduskoivu (Betula pendula) sekä pensasmainen vaivaiskoivu (Betula nana). Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvän hieskoivun lehdet ovat pyöreähköjä, sahalaitaisia ja pehmeän karvapintaisia. Kuivemmilla mailla viihtyvän rauduskoivun lehdet ovat kahteen kertaan sahalaitaisia, kiiltävän vahapintaisia ja karvattomia. Vaivaiskoivu puolestaan on pienikokoinen koivulaji, joka kasvaa suoalueilla. Sen lehdet ovat pienet ja pyöreät.

Koivuista kerätään korkeintaan kolmannes lehdistä puiden jäädessä kasvamaan, mutta kaadettavista puista voidaan kerätä kaikki laatuvaatimukset täyttävät lehdet. Hyviä kohteita ovatkin esimerkiksi perkausta odottavat vesakoituneet kohteet. Koivunlehtien keruu vaatii kuitenkin aina maanomistajan luvan.

Kuusi (Picea abies) on lähes koko Suomessa kasvava havupuu, josta kerättävät kerkät ovat kuusen oksien uutta kasvua eli nuoria, pehmeitä, vaaleanvihreitä vuosikasvaimia. Lyhyehkö, noin 2-3 viikon mittainen kerkkien keruuaika ajoittuu touko-kesäkuulle, jolloin nuori kerkkä erottuu hyvin tummanvihreistä vanhoista oksista. Kasvu alkaa Etelä-Suomesta ja etenee vähitellen pohjoiseen. Keruuaika vaihtelee myös vuosittain sääolojen mukaan.

Kerkkä kasvaa pituutta kasvukauden edetessä, kerättäessä ne ovat yleensä 1,5-7,0 cm:n mittaisia. Kerkkä voi olla monen muotoinen, pitkulainen tai pörheä. Muun muassa kasvupaikka vaikuttaa kerkän kasvuun ja muotoon. Kerkän muodolle ja pituudelle voidaan asettaa laatuvaatimuksia käyttötarkoituksen mukaan. Kasvukauden edetessä kerkkä alkaa puutua ja maku muuttua kitkeräksi, jolloin se ei ole enää kelvollinen kerättäväksi.

Kuusenkerkkien keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Hyviä keruukohteita ovat viljavien kasvupaikkojen varttuneet kuusentaimikot. Keruun mahdollisia vaikutuksia kuusien kasvuun voidaan minimoida keräämällä kerkkää rajatusti, esimerkiksi vain 0,5-2,0 metrin korkeudelta, jättämällä latvaosat keräämättä sekä pitämällä keruussa välivuosi samalla kohteella. Alle 2 metrin mittaisista kuusista kerkkiä ei tulisi kerätä lainkaan.

Kuusenkerkkiä käytetään muun muassa siirapin valmistukseen, juomiin, mausteeksi ja erityisesti nuoria 1,5-3,0 cm:n kerkkiä sellaisenaan annoskoristeena ja salaateissa. Kerkkiä käytetään lisäksi kosmetiikassa ja rohdoksina. Hartsiallergisille kuusenkerkkätuotteet voivat aiheuttaa oireita.