Pihlaja (Sorbus aucuparia) on matalahko 4–10 metriä korkea, usein monirunkoinen puu. Yleisesti koko Suomessa esiintyvän pihlajan tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät, metsänreunat, rehevät korvet, rannat, kalliorinteet ja niittymäet. Laji suosii riittävän valoisia ja ravinteikkaita kasvupaikkoja.

Pihlajan kierteisesti kiinnittyvät lehdet ovat ruodillisia, parilehdykkäisiä, 6–8-parisia ja päätölehdykällisiä. Lehdykät ovat kapeanpuikeita, sahalaitaisia ja alta hienokarvaisia, päätölehdykkä ei ole muita isompi.

Pihlajan kukkii pääosin kesäkuussa. Kerrannaishuiskilossa olevat kukat ovat terälehdiltään valkoisia, pieniä ja voimakastuoksuisia. Marjat kypsyvät kerättäviksi elo-syyskuussa. Punaiset tai kellanpunaiset marjat ovat omenan kaltaisia epähedelmiä, joissa siemeniä ympäröi voimakasmakuinen malto. Marjojen lisäksi pihlajasta voidaan kerätä silmuja ja nuoria lehtiä, joiden keruuseen tarvitaan kuitenkin maanomistajan lupa.