Suomessa kasvaa kolme eri kihokkilajia, joista yleisin ja eniten hyödynnetty on pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia). Muut lajit ovat pitkälehtikihokki (Drosera longifolia) ja esiintymiseltään vaarantuneeksi luokiteltu pikkukihokki. Kihokkia käytetään muun muassa kasvirohdosvalmisteissa hengitystievaivojen hoitoon.

Pyöreälehtikihokki on pienikokoinen 5-20 cm korkea lihansyöjäkasvi, joka kasvaa kosteilla paikoilla, erityisesti soilla. Kihokkia otetaan ostopisteissä vastaan yleensä heinä-elokuussa, mutta vain koulutetuilta kerääjiltä. Kaupalliseen poimintaan on syytä olla maanomistajan lupa.

Pyöreälehtikihokin luontaisia kasvupaikkoja ovat harvapuustoisten soiden ja avosoiden kuivahkot mätäs- ja välipinnat; se karttaa vetisiä rimpiä ja varjoisia kasvupaikkoja. Pyöreälehtikihokki voi kasvaa runsaana myös ojien laiteilla ja kosteissa sorakuopissa, mutta umpeenkasvun ja maaperän kuivumisen vuoksi se häviää näiltä kasvupaikoilta ajan myötä. Se hyötyy kasvipeitteen rikkoontumisesta: esimerkiksi tallauksen myötä syntyneet aukkopaikat tarjoavat kihokin siemenille vapaata itämis- ja kasvutilaa. Suolla kulkeva poimija voi siis myös edistää kihokin lisääntymistä. Kestävät keruukäytännöt puolestaan varmistavat kihokin säilymistä kasvupaikalla.