Isohapero (Russula paludosa) on yksi kookkaimmista haperolajeistamme. Sen tunnistaakin helposti kasvupaikoillaan jo pienenä muhkeasta ulkoasusta. Isohaperoa kasvaa yleisesti koko maassa mm. mäntyvaltaisissa kangasmetsissä ja rämeillä. Männyn ja koivun juurisienenä kasvava isohapero nostaa itiöemiä jo heinäkuulla ja voi olla hyvinkin runsas syyskuulle saakka.

Isohaperon lakin pintakelmun väri vaihtelee heleänpunaisesta verenpunaiseen haalistuen vanhemmiten. Itiöemän lakki on aluksi kupera ja kuoppakeskustainen, mutta kasvaessaan se avautuu laakeaksi. Lakin pintakelmun väriä ulottuu helttojen pintaan.

Isohaperon jalka on valkoinen ja punahäiveinen. Isohaperon vioittumispinnat pysyvät valkoisina, kun monilla sitä muistuttavilla lajeilla tapahtuu vioituskohdissa värimuutoksia harmaaseen ja mustaan. Haperoiden kellansävyinen itiöpöly värjää isohaperon helttoja vanhemmiten kermankeltaisiksi.