Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on kuivilla, kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla kasvava, 5–30 cm korkea, monivuotinen varpukasvi. Puolukkaa kasvaa yleisesti koko Suomessa, mutta parhaimmat marjasadot saadaan kankailta, joissa puiden latvukset eivät varjosta kasvustoa. Puolukka marjoo usein runsaasti esimerkiksi päätehakkuun jälkeisillä aukeilla tai siemenpuuston alla. Puolukka on poimituin luonnonmarjamme, marjaa poimitaan myyntiin satomäärän mukaan miljoonasta kymmeneen miljoonaan kiloon vuodessa.

Puolukan varret ovat puutuneita ja karvaisia. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja ne talvehtivat ikivihreinä. Lehtilapa on soikea. Lehti on päältä tummanvihreä ja vahapeitteen takia kiiltävä, alta vaaleanvihreä ja tummapilkkuinen.

Puolukka kukkii kellomaisin, valkoisin tai hieman punertavin kukin kesäkuussa, osin myöhemminkin. Kukat ovat 5–8 mm pitkiä. Kukinnot sijaitsevat varren latvassa tiheässä tertussa, kukat ovat nuokkuvia. Puolukka on hyönteispölytteinen.

Puolukat kypsyvät tärkeimmistä marjalajeistamme viimeiseksi, vasta elo-syyskuussa. Puolukka on yleensä satoisa ja kovahkon kuorensa ansiosta helppo ja konepoimintaa kestävä kerättävä. Punaiset marjat ovat pallomaisia, joskus soikeitakin, 5–8 mm pitkiä, mehukkaita ja hapahkon makuisia. Marjat ovat tiiviinä terttuna verson latvaosassa, mikä myös helpottaa keräämistä poimurilla. Varsi- tai haravapoimuria käytetäänkin yleisesti kaupallisessa keruussa.

Puolukat sisältävät C- ja E-vitamiineja, kuituja, hivenaineita sekä polyfenoli-yhdisteitä kuten resveratrolia, joiden vaikutuksia terveyteen tutkitaan aktiivisesti. Monipuolisesti elintarvikekäyttöön sopivien marjojen lisäksi puolukan lehtiä, kukkia ja nuoria versoja voi käyttää ravintolisissä, lehtiä myös yrttiteessä.