Pihlaja (Sorbus aucuparia) on matalahko 4–10 metriä korkea, usein monirunkoinen puu. Yleisesti koko Suomessa esiintyvän pihlajan tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät, metsänreunat, rehevät korvet, rannat, kalliorinteet ja niittymäet. Laji suosii riittävän valoisia ja ravinteikkaita kasvupaikkoja.

Pihlajan silmut ovat kapean munanmuotoisia, harmaakarvaisia. Silmusuomut ovat tummia, mutta karvaisuuden takia ne näyttävät harmailta. Päätysilmut ovat sivusilmuja selvästi suurempia. Pihlajan lehtisilmuissa on karvasmantelimainen maku.

Pihlajan kierteisesti kiinnittyvät lehdet ovat ruodillisia, parilehdykkäisiä, 6–8-parisia ja päätölehdykällisiä. Lehdykät ovat kapeanpuikeita, sahalaitaisia ja alta hienokarvaisia, päätölehdykkä ei ole muita isompi. Pihlajan kukkii pääosin kesäkuussa. Kerrannaishuiskilossa olevat kukat ovat terälehdiltään valkoisia, pieniä ja voimakastuoksuisia.