Mesimarja (Rubus arcticus) monivuotinen, 10–25 cm korkea ruohokasvi. Sen kolmisormiset ja hammaslaitaiset lehdet ovat vihreitä, usein punertavia. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa, kukissa on 6–9 vaaleanpunaista terälehteä. Mesimarjasta voidaan hyödyntää versot, lehdet, kukat, marjat ja marjojen kannat.

Mesimarjaa esiintyy koko Suomessa, mutta yleisin se on maan keskiosissa vyöhykkeellä, joka ulottuu Kuopiosta Kemiin. Mesimarjan kasvupaikkoja ovat muun muassa kosteahkot niityt ja pientareet. Mesimarja leviää laajoinakin kasvustoina maanalaisilla rönsyillä valoisilla ja vapautuneilla kasvupaikoilla. Valitettavasti luonnosta löytää harvoin marjovaa mesimarjakasvustoa kasvin pölyttymishaasteiden takia. Lajille tyypillisissä yhden yksilön kasvustoissa kukan oma siitepöly ei kelpaa hedelmöitykseen.

Mesimarja tuottaa kerrannaisluumarjoja, jotka muodostuvat osahedelmistä. Jokaisen osahedelmän sisällä on yksi siemen. Kypsän marjan väri vaihtelee punaisesta vihreään ja niiden väliltä. Kypsä marja on mattapintainen ja pehmeä. Mesimarjan aromikas marja irtoaa marjaperästä verholehtien kanssa. Kanta on tiukasti kiinni marjassa.

Mesimarjaa muistuttava lillukka (Rubus saxatilis) kasvattaa maanpäällisiä rönsyjä ja sen kukat ovat valkoiset. Ahomansikka (Fragaria vesca) eroaa mesimarjasta mm. varren, lehtiruotien sekä lehdyköiden karvaisuuden perusteella.